Palkintoraati totesi perusteluissaan, että vaikka teokset ovat – kuten kirjoittajat itsekin toteavat – käsikirjoja, niissä tarkastellaan useita osakeyhtiöoikeudellisia tulkintakysymyksiä monipuolisesti ja moniulotteisesti kiinnittäen huomiota muun muassa vero-, arvopaperimarkkina- ja velvoiteoikeudellisiin teemoihin. Kirjoittajat ovat myös ottaneet huomioon aihetta koskevaa muuta kirjallisuutta, myös ajankohtaista tutkimusta, ja tuovat esiin paitsi omia näkökulmiaan myös muiden esittämiä tulkintoja. Lisäksi vaikka Osakeyhtiölaki I ja II on suunnattu ennen kaikkea käytännön oikeudenhoidon parissa työskenteleville juristeille, ne – samoin kuin niiden aikaisemmat painokset – ovat saaneet huomattavaa painoarvoa suomalaisessa osakeyhtiöoikeudellisessa tutkimuksessa. Ei liene liioiteltua väittää, että yhtiöoikeutta harjoittavien keskuudessa teokset lukeutuvat eniten viittauksia saaneiden lähteiden joukkoon.

Palkintoesitystä tehdessään palkintoraati kävi keskustelua siitä, mikä on Suomen yhtiöoikeusyhdistyksen kirjoittajapalkinnon funktio. Ajatuksia herätti erityisesti se, voidaanko palkinto myöntää käsikirjatyyppiselle teokselle vai tulisiko sen kohdistua tieteellisemmin orientoituneisiin tuotoksiin. Kun Suomen yhtiöoikeusyhdistyksen tarkoituksena on ”edistää suomalaista yhtiöoikeutta ja sen tunnetuksi tekemistä Suomessa ja ulkomailla”, palkintoraati katsoi, että kirjoittajapalkinto tulee myöntää kirjalliselle tuotokselle, joka edistää asianomaisena ajanjaksona parhaiten mainittua päämäärää siihen katsomatta, ovatko kirjoittajien ambitiot tieteellisesti vai käytännöllisesti painottuneita.

Kirjoituspalkinnosta päätti yhdistyksen hallitus (pl. puheenjohtaja Rasinaho) palkintoraadin esityksestä. Palkintoraatiin kuuluivat Ilkka Harju, Kari Lautjärvi, Ville Pönkä ja Ari Savela.